Ajankohtaista	Kartta	Linkit	Murre	Tilastot
Kuvat	Vanhat kuvat	Paikallisuutiset	Kalenteri	Historia

Muolaan murretta Sanasto Näyte teksti Mite enne mäntii naimisii Tähä aikaa haastellaa ja enemmäkkii näytellää nii paljo rakkauuvest. Sanotaa: Mie rakastan sinnuu enkä ossaa ilma sinnuu ellää ja jos mie en sinnuu saa, ni tuos paikas mie kuolen. Mut siit ko hyö ovat yhes syöneet par parm kolm killoo suoloi, syntyykii riita ja tora sekä ero. Toista se ol ennevanhaa. Ne avioliitot olliit miu mielestäi sellasii järkiavioliittoloi, mis vast pitemmä harkinna jälkee poika toi minjan talloo. Se naimisii mänö tapahtu ennevanhaa tälviisii: Jaakkolais Maijastiin ko alko vanhettuu, jot hää ei jaksant ennää lypsää eikä pessä asteita taikka keittää ruokaa, ni hää alko haastella pojallee, jot ko mie oon täss jo näi vanhettunt ni et sie tuo talloo talloo nuorempaa työntekijää. tuos ois vai tuo Jaakkolais Hetti. Se on varma työ-ihmine ja jos ois äitiksee, ni ois hyväluontonekkii. Ota siit itselleis naine. Poika tuumii koko sen päivän asjaa työtä tehessääse. Iltasil siit otettii tuo asja oikee vakavast esil ja yhes päätettii, jot jo huomis amun käyp Kusta Antti kysyttämäs tyttöö. No huomispäivän män Kusta Antti Jaakkolaa pyhävaatteet pääl ja ko ol siin lokunoiteltu minkä mitäkii, otti hää oikia asjan esil. Nyt alettiikii tuumii puolelt ja toiselt. Olha Jurkkala iso talo eikä Hiioppikkaa olt huonomp mies. Hiljaine ja hyvä luontone. Kusta Antti sano viel tähä, jot vankka se talo on. Viel nytkii leikkajaat toisevuotista leipää, vaik viime kesänäkkii saivat neljä viis ahosta ruista ja on talos olt melkei ain tallior. Lupa ko tul, ni alkoit asjat omal painollaase luistaa etteepäi. Jo seuraavan päivän männiit Kusta Antti Jurkka morseenta rahomaa. Puhemies viel kysy asja varmuuve vuoks, ja ko Heti vanhemmat lupasiit, ni sillo vet Jurkka paksun pumasniekan taskustaase ja pan siihe pöyväpäähä viijerupla raha, ja ko Jurka naine ol jo nii vanhettunut, jot talos tarvittais tuos paikas työ-ihmistä, ni päätettii pittää tupakat jo kahe viiko pääst. Kyl sil Hiiopil ol vähä häpiä, ko häne pit männä yksinnääse talloo pyytämää morseenta kerallaase pappilaa kuuloituksil panemaa. No Jurkka taas läks itse hevose keral Pietarii ottamaa tupakkatarpeita. Ensimäiseks hää ost Hiiopil vuittisnoi saappaat ja siit viel maniskat kaulaa. Eihä se miu poikai kerrääjä viisii voi vihil männä, kehu Jurkka siel Pieteris tutul kauppamiehel ja ost siint puojist puutase pussin vehnajauhoi, oikee sinileima Reinikkaa. Siit hää viel ost kohviloi ja sokurii ja ko hänel ol kerrallaase viel viije litra manerkka, nii hää pyys sitä kauppiaa rikassikkaa mänemää viinarännil ottamaa astia täytee oikiaa sinovei viinaa. Kauppias tek Jurkal hyvän norkupin ja tek viel toisenkii. Hää näät tuns Jurka luonnon, jot kyl se siit kauppaa tekköö ko on vähä säkenissää. Hää ties viel senkii, jot Jurkka ol nuorempan paritsoint ja kyl sil rahhaa ol. Nyt alkokii kaupateko oikee tooje perrää. Jurkka ost viel yhe kulohka hersrynilöi, yhe ruusin paatakkaa, yhe säkin opternoi jauhoi ja kaks vastaa tunajevvi mahorkkaa. Hevosvaljaita hää rupes ostamaa ensi. Ost mustat seresniekat, huopanauhytet, läjät ja ratustimet suitsii. Siit ko hää näk viel siin nurkas oikee hyyvvi opottavempeleitä ni ost viel yhe niitäkii, vaik se makso rupla kymmene riunaa. Ko hää ol viel katselt siin yhtä ja toista, ni ost viel neljä vaterkkaa, mist tarjoaa ryyppylöi tupakoil. Ostot ko ol tehty, pan kauppias kaupantekijäisiks Jurkal kauruskoi, litessii ja orehkoi tuomisiks kottii. Mänömatkaa vast ost Jurkka viel sitnikkaa ja kalpaassii. Rikassikkakii tul siel viinarännilt pois ja Jurkka kauppiaa kans maisto sitä votkaa ja hyyvvää se olkii. Ol nii hyyvvää, jot Jurkka hyvist mielistää laulel iha Samaria sainoihe ast. ylös Hiijoppi taas ko läks morseeme kans pappilaa, ni ei siin paljo puhetta pietty. Hänel ko ol sellane nuor tamma ja vähä hurja luonnoltaase, ni siin olkii piettävä tarkkaa vaarii, jot hyö kestiit kärrilöis. tie ko ol kuoppane, millo män etupyörä millo taas takapyörä kuoppaa, jot lavetireslat senko heiluit puolee ja toisee, eikä Hiiopil olt aikaa ottaa morseenta kii pittääksee, ko pit vahtii hevosta ja kuoppii tiel. Toiseksee hänel ol huol ja häpiä, jos se pappi pannoo häne lukemaa, ko hää ol vähä huono lukutaijostaa. Mut siit ko hyö pääsiit pappilaa ja Hiioppi ol köyttänt hevose ratustimist siihe riukuu, läksiit molemmat konttoorii. Siel istu vanha rovast rillit nenäpääs ja kysy kuulumissii. Hiioppi pyyhk hikkee otsaltaa ja selvitti, ikkää ko ois pelänt, jot myö tultii tän lukemaa. Jaaha. Jaaha, sano rovast. Teil on siit aikomus männä avioliittoo. No, mikäpäs siin. Siit hää otti sen suuren kirjan ja alko selata sen lehtii. Siit ko hää sai tietää molempii nimet ja tarkast niitä kirjoi, sano hää, Hiioppi ei oll käynt kinkeris monnee vuotee. Hiioppi pyyhk hikkee otsaltaase ja vapiseval äänel sano, jot ei oo olt aikaa käyvvä hänes. Kai Hiioppi tuntee ristiopin? Tähä asjaa tarttu Hetti ja sano, kyl hää ne tuntoo. tullessakkii haasto nii vakavast täst naimisii mänöst. Siihe Hetti viel lyykist rovastil. Pittää täs vähä kuulustella sitä lukutaitoo, sano rovast ja alko avata yhtä kirjaa, mut siihe tul siinpaikas sellane kaiskeroine tyttö ja sopotti isällääse jottai. Rovast pan kohta kirjan kii ja sano, nyt ei oo aikaa luettaa ja lisäs siihe, ens pyhän kuuloitan teijät enskerran. Sano ja läks pois. Ko naimisii mänijöilkää ei olt muuta tehtävää, ni läksiit hyökii pois. Pois männessää Hiioppi sano Hetil, näit sie sitä tyttöö, nii ol hoikka nivusiltaa ko suvenkorento, mitehä hääkii heinää lyöp. Hetti ei siihe sanont mittää ja Hiiopil ol taas katsomista, jottei ois vaa kaavuttu. Se tammakii ko ol nii halukas kottii päi. Siin Jaakkolais kujassuus ois Hiioppi laskent Heti pois kärrilöist, mut Hetti ko oikee penäs lähtemää talloo ast ni Hiioppi läks sin. Siel ol Heti äit paistant äkryöttii ja muita herkkuloi, mut ei se Hiioppi ilent paljo syyvvä, vaik olkii pappilas käyvves tult hiukaiseva nälkä. Vaik Hetti ja häne äitiise ois kui kielteliit Hiioppii viel olemaa talos, ni ei siint tult mittää, ko hää sano koton oleva nii paljo kiirellissii töitä. Pois hää vaa läks. ylös Vähä enne tupakkoi tul morsee sauvva kans multaa maistamaa sulhase kottii ja ko hää näk, mite vanha ja kehnoks ol anoppi tult, ni tek hää siin ketteräst yhtä ja toista askaretta. Tätä katsel Hiioppi naurusuull. Morsee ja sauvva olliit siit yötäkii talos. Sauvva pit tarka vaarin, jottei morsee pääst liijaks sulhasta lähentelemää, vaik ei sitä täs ois tarvintkaa, ko ol syöty iltane läks Hiioppi aittaheese rauhas makkaamaa. Väsyksis ko ol ei hänel juohtunt mieleekää, jot morsee on talos. Aamul hää siit läks morseeme keral lypsämää lehmii. Tääl hää näyttel ja nimittel talo lehmät ja pitel Helunaa sarvist kii, ko se ol siihe tottunt. Viel hää autto Hettii ja kanto maitoraajennan aittaa, miss Hetti siivits maijon ja kaatel sen maitopyttylöihe. ylös Tupakoil kutsuttii sulhase lähemmät sukulaiset jo lauvatak iltan ja naapurit siit suntak aamun. Tulijat joivat kohvii ja kastoit siihe vehnasta. Toises pöyvväs ol suur potilline hakattuu mahorkaa ja täst männiit jokahine täyttämää piippuuse ja haastelemmaa minkä mitäkii. Jurkka itse jo ol vähä hönös ja kulk viinavaterkka kääjes tarjoilemas ryyppylöi vierail. Nää aluks vähä eikoiliit ottaaksee, mut siit ko yhe sekä toise puhe alko lentata, ni nähtii, jot kyl se viina raataa. Emänätkii jo ol kerinneet valmistaa ruuat ja niitä alettii kantaa pöytää. Talos ol vähä enne tupakkoi laahattu putrikki ja siint tehty syltty ol oikee mielruokaa. Usjast kysyttii, kuka näi hyyvvää sylttyy on teht. Olha siin muitakii ruokii, niiko lihalohkoo, se tuotii suuris vatilois pöytää ja siint jokahine ottiit lusikallaa, minkä kerkisiit, Jurkka isäntä ol pöytii ies ja tukits jokahista syömää lujast. Syömise jälkee alettii vahhailla Jaakkolaa männöö morseenta ottamaa. Eihä sin jokahine mänt. Kymmekunta puhemiestä läks sulhase keral Jaakkolaa. Viinaputelin ois Jurkka antant Hiiopil, mut hääkö ei sitä ottant, ni sen sai hoitaaksee Jurka vel Tuomas. Siel morseeme koton otettii tulovieraat juhlallisest vastaa, vietii kohvpöytää ja kohta sen jälkee tarjottii ruokaa. Puhemiehet ois mielellää ottaneet ruokaryypytkii, mut ko niitä ei heil tarjottu, vet Tuomas pitkän putelin taskustaase ja sano naljautti: No en mie ois luult Jaakkolaa näi köyhäks taloks, ettei sen kannata tulijoil ruokaryyppyy tarjota, otti itse ensi aika ryypyn ja anto putelin kiertää miehest miehee. Toisetkii moittiit Jaakkola köyhyyttä ja yks puhemiehist sano, jot mitä myö tääl Jaakkolas tehhää, saahaaha myö tätä omenalohkoo Jurkkalassakii, lähetää sin. Jaakkolais Juones löi asjan leikiks ja sano vaa, jot ei se köyhyys oo mikkää koiruus eikä ilo, vaik se välist naurattaakii. Eikä siint mitää riitaa syntyntkää. sulhase keral tult soittaja otti kaksrivise karmooniise ja alko soittaa. Pöyvvät tyhjeniit siin paikas ja tuvalattial alettii tantsii. Tuomaalt ko loppu viina siint putelist, ni hää alko kiusata toisikii lähtemää pois Jurkkalaa, eikä siin kauvva viivyttykkää ko yks ja toine alko vahhailla poislähtöö. Morsee ja sauvva istuit Hiiopi kärrilöil ja palattii takasii Jurkkalaa. Siel Jurkkalas ol emäntä morseena vastas ja talutti kääjest pittäi tuppaa. Tääl siit alkoit syömiset, juomiset ja tantsut, mitkä kestiit aamupuolee ast. ylös Nää tupakat olliit selaista ensmakkuu häitä vast, Jurkka otti taas kaapilootast pumasniekan käsil ja alko räknätä rahojaase. Siit hää sano Maijastiinal, jot pittää varata sata ruplaa häihi rehkajaisii. Joha sie oot iha hullu, jos nii paljo mänetät rahhaa häihi, mut Jurkka vaa sano jot eihä tää raha lopu, ko tekijät ei satu kuolemaa. Jurkka läkskii Pietarii ottamaa häätarpeita ja toi niitä, minkä vemmel vet. Hiioppi taas enne häitä käi sukulaisii kutsumas häihi. viel hää kutsu kaik sen kyläläiset. Kyl siin häihe al ol häärimistä. Kymmenkunta emäntää hääräs aamust iltaa leipomisis ja paistamisis eikä ne antaneet Jurkalkaa rauhaa, patistiit tekemää millo mitäkii. Eihä siin auttant Jurka kieltelemine senko tie vaa. Hää ol Pietarist tulost ast olt ain yhtmittase hönös. Naurattel vaa emäntii ja pastierail tuvalattial kääjes taskus ja tuumail, jot mitehä nuo häät männööt. Se häntä enemmä pelotti, jos viina loppuu kese, mut toisekse hää toi nyt sitä rostoiviinaa kolmkymment ruuskaa, nii et kyl se pitäis riitää. ylös Jo lauvvantain puolepäivä aikaa alko etäkyläläisiä tulla perreineese talloo. Hevoset riisuttii ja pantii siihe kuja kolotal syömää ja ko miehet tulliit siit tuppaa, ni heil tarjottii tuloryypyt ja toisetkii, kummallekki jalal. Sekä taloväk ja vieraatkii käivät jokahine saunas ja ko iltane ol syöty, ni tuotii kupo ruisolkii lattial ja siihe pääl, mihi yks toiseese perrää lojaht makkaamaa. Aamusil jo neljä aikaa oltii yllääl ja Jurkka män tallii putsaamaa hevosta, mil Hiioppi läks vihil. Hää katso kaik tarkkaa, jot kaik ol reilas männöö vast ja itse valjastkii hevosen. Hiioppi taas ol pant päälleese uuvet mustat verkavaatteet, kiiltävät vuittisnoit jalas ja maniskat kaulas, jot hää ol kak herra. Nyt ol jo hankittu kiessitkii vihil männöö vast. Juhlallisest otti Hiioppi ohjakset issääse kääjest ja läks morseeme kottii. Siel ol jo monta kertaa katsottu ikkunast, millo sulhane tulloo. Ei Hiiopin tarvint itseese hevosta hoitaa, muuta ko män tuppaa ja joi siel aluks kohvit ja ko aikakii tul jo mänöks ni morsee istu tuva peräpenkil Hiiopi vieree ja Yllöläis Iisakki otti juhlallisest salmkirjan ja lauloi kaks värssyy siint ja siit sulhane ja morsee läksiit yhes vihil. Vanhemmat katsoit tätä vähä syrji silmi, ko niihe ois pitänt männä er hevosil, mut ko Hetti tahto tälviisii, ni eihä sitä kukkaa kehant kieltää ja nii hyö läksiit vihil. ylös Vaik Jurkka ol sanont, jot vihil männes ei huoli hevosta säästää, kenne perrää, ni siint iel vaa, mut Hiioppi ko ol sellane tasaluontone, ei hää lähtent hevosta rissailemmaa ja ko sil peräst tuleval puhemiehel ja kaaseel ol sellane hittaamp hevone, ni hää pelkäs, jot jos ne jäävät. Siit ko hyö alkoit tulla kirkol, ni siin Kärsärannas ol naisii silmiää pesemäs ja toiset panniit kenkii jalkoheese. Nää kaik katsoit niiko ihmettä, ko sulhane ja morsee olliit samois kärrilöis. No en mie ois tätä uskont, jos en ois omi silmi näht, sano Haara Riikka, ko ajjaat samois kärrilöis. Kyl tää maailma pahenoo päivä päivält ja nää ovat kaik niitä lopu intteitä. Pappila haaviko kohas Hiioppi riskas tammaa ja ajo yht solkee suure porti luo. Kaik ihmiset katsoit to kummaa ja Kirjavaise Juoseppi sano hiljaa, jot onpas Jurka Hiioppikki kyent naise ottoo. Ko siihe ei kukkaa vastant mittää, ni puhe seisattu siihe ja sulhane ja morsee puhemiehe ja kaaseen kans männiit kirkkoo. Sinä suntain ol neljä parrii vihittävvii ja männessä siihe rippipöytää vihittäväks koittel Hiioppi viel varmuuvve vuoks, jot se sormus, mikä pit antaa hetil, ol varmast liivitaskus. No eihä siin vihkiis mittää ihmettä tapahtunut. Hetti ja Hiioppi ol tavanneet salmkirjast sen vihkaavan ulkoo päi ja kirkol tullessa sitä viel opettelliit ja muistelliit. Siit ko Hiioppi pit ottaa se sormus liivikarmannost, ni kyl hänel nous hik tukkaa, ko se räätäl ol teht nii pienet naphollit siihe palttoo, jot niitä ei mitenkää ois saant auk. Saiha hää viimeisellää ja sormus olkii puhasta kultaa. Hänel itsellää ol sellane vorkullattu. Korkolt poismännes aja Hiioppi oikee ravakast, nii et puhemiehe hevone tahto väkisi vässyy, mut perästhä ne tulliit ja jaakkolais kujassuus käi Hetti puhemiehe kärrilöihe ja Hiioppi ajo suoraa kottii. Jurkka itse tul riisumaa tammaa ja kehu siin toisil. Sellasta tammaa sitä saapkii etsii, sano hää ja punotti ko lohen kala. Hää ol napant tuloryyppylöi tarjotessa itsekkii ja ol jo aika liehkas. Maijastiinakii tul siihe ja ko hyö jäivät kahekeske, ni hää alko torruu Jurkkaa ja sano älä juo sen ratti itsiäis humalaa, Loppuuu viel viinat vierailt. Älä sie eukkokulta hättäile. Eik miu pitäis ryypätä hyvist mielistäin, ko saahaa talloo nii varma työ-ihmine, ett siul ja miul ei oo muuta ko katsotaa päält vaa. Maijastiina leppy täst ja läks askareillee. ylös Nyt olliitkii kutsuvieraat tullee kaik ja kyl niitä olkii tuvat täynnä ja ol niitä viel kartanomaalkii. alettii vahhailla mänemistä morseenta ottamaa. Alettii valjastella hevosii ja ottaa lähtöryyppylöi. Tuos paikas olliitkii hevoset valjais ja ko perreemies ol saant evässalkun selkähääse, ni siit lähettii pitkäs oposas kulkemaa morseeme talloo, ja ko perille päästii, ni ei sitä niinikkää pääst tuppaa. Siel olliit vastas ukot ja nää eivät laskeneetkaa talloo enneko ol saaneet tietää, mitä vast tän tultii. Siin koiteltii kummaltakkii puolelt, kumpane ol viisaamp. No tallooha sitä viimei päästii ja tääll olliitkii kohkupit jo valmiin pöyväs ja jokahise ies ol nästyykki, minkä sai itselleese, mut tilal pit panna raha. Tavallisest pantii kymmenä kopeka raha, rikkaammat panniit puolruplasen. Tää talo vieraat katsoit syrjäst ko puhemiehet siin joivat kohvii ja sekasiit norrii. Siin ko ol lokunoiteltu kappalee aikaa, ja ko emännät alkoi korjata kuppiloi pois, noustii ylös ja kuka läks mihikii jaloittelemaa. Vähä aja pääst kutsuttii puhemiehet syömää ja vast sen jälkee mäntii siihe naapurtalloo tantsimaa. Sulhane ko ol tuont tullessaa kaksrivise karmoonisoittajan, ni morseetalon vion niekka sai katsella syrjäst. Hiioppi ko ei osant tantsii, ni hää katsel siin penkil ko toiset tantsitiit Hettii melkei joka polkal ja ko Hetil ol viispietimine hame, ni sen helmat löyhähtelliit nii ylös, jot penkil istujii pit pittää tiukast piippuu hampaissaase, jottei hammeehelmat ois sitä pois pyhäisseet. Puhemiehilt ko alkoit eväsviinat loppuu, ni alettiiki haastella poislähöst, ko täs talos ei annettu yhtää tippaa. Yks sekä toine viinal persomp läks sallaittaikaa sin sulhase kottii. ylös Morseeme aitas alkoit kaaseet läjätä häne vaatteitaase läijjää. Kyl siin orsikkoo olkii. Huonee orret notkuit iha niihe painost. Siin ol alasniekkoi paitoi monta kymment kappaletta, ol muutama pötköpaitakii, Aivinaist iha alasii ast. Ol aivinaisii ja ruohtimissii hurstiloi kymmekunta. Vaippoikkii ol monta kappaletta. Nää kaik pakattii säkkilöihe ja ne köytettii kirssinauhal kii. Ei Heti tarvitse järestää ruveta itsellee vaatteita tekemää, sannoit kaseet keskennää. Ei ainakaa niikauvva, ko lapset ovat pienii. Kirstu ol jo vaatteita täynää sekä muuta viemistä sin uutee kottii. Kaik tavarat ko olliit mänökunnos, tul Hiioppi niitä katsomaa ja aattel auttaaksee niitä kaaseita, nostaa sen kirstun kärrilöihe, mut sillo käikii yks kaase kirstu kannel istumaan ja sano. Et sie tätä niinikkää vie, tää pittää maksaa. No eihän siin auttant Hiiopi muuta ko viskata sil kaaseel rupla kolikko ja siit hää nost sen kärrii. Hettikii tul siihe ja kaaseet ois panneet häne päähäse sen röpsyniekan silkkihatun, mut Hetti tahtokii nyt setkan päähäsee ja itse hää sen laitto, kampas vähä ensi jakausta… Siit alkokii hyväst jättämine. Naiset siin itkiit tihrustiit, mut Hiioppi sano jot eihä tää täst kuolemaa mää, jos tulloo ikävä, ni tulkaa meil katsomaa häntä. Sulhase hevone ol jo valjastettu ja siin vempeleen harjal ol somittu nästykki. Nyt nousii sulhane ja morsee ripo rinnan istumaa kiessilöihe ja nii läks Hetti viimistä kertaa Kotontaa. Jurkkalas ol jo katseltu silmä pitkäl sulhasii tulloo ja ko nähtii nästyykin heiluva vempelees, tiijetti sillo, jot siin ne kohta ovatkii. Sulhane ja morsee männiit ensimäiseks tuppaa ja ko hyö ol astuneet yl kynnyksen, ni alko Kure Heikki hönöttäväl nenä äänel laulaa, koko mailm iloikohon syvämetsää sielustaa ja niinikkää. Sitä lauluu ois kestänt vaik kui kauvva, mut Jurkka sano, jot lopeta jo Heikki ja siihe se laulu siit loppu. Nyt saivat puhemiehet katsoo syrjäst, ko nuuvvemiehet ja kaaseet pääsiit ensimäiseks pöytää. Eihä siin auttant muu ko katso vaa, ko tapa ol semmone. Mon puhemies katsel vesis sui ko nuoteil tarjottii tuloryyppylöi. Kohvi jälkee tuotii ruoka pöytää ja ko kaik ol asettuneet paikoilleese, luk perreemies ruoka luvut. Morsee ja sulhane istuit pöyvä pääss ja morseemel ol polvil rinkelraippa. Enne alkuu tuotii morseeme syllee laps ja kaik katsoit, mite hää sitä lasta pitel. Tää laps ol polvpoika ja hää sai sen rinkelraipan itselleese. Syömise jälkee mäntii toistalloo tantsimaa. Häätalos alettii varata häämenoloihe kaikkii tärkiää asjaa. Jurkka tekkaks potillista norrii ja nei ne pöyvväl sekä asetti vaterkat siihe vieree. Morseeme vel, Jakkolais Tahvo varas itselleese piiskan kättee ja ko kaik ol reilas, lopetti tantsu ja kaik käskettii häätalloo kerrajuontii. Morsee ja sulhane istuit pöyvvä takan ja hei vieressääse istu Jurka vel Antti. Häne tehtävännää ol kuuloittaa, kui paljo kukkii ol juont kertaa. Ja ko soittaja ol istunt siihe pöytäjakul, alko tuo tärkiä toimitus. Tahvo keikaht sihe pöytäjakul seisomaa ja ko naiset ol panneet siihe piiskavarre nennää Jurkal ja Maijastiinal varustetut lahjukset, Jurkal alusvaattteet ja Maijastiinal paijan sekä ruotsikankaisen kaulvaatteen, ni siit Tahvo huus: Korkiast kunnioitettu talon isäntä Jurkka himane ja häne emäntääse. Jurkka tul naisineese siihe niitä ottamaa, mut lahjuksii jakaja sanokii, jot pittää ensi tantsii, enneko saat lahjukset. Nyt jurkka sano soittajal: Soita siit rippatskaa, kyl mie ossaan sitäkii tantsii, mut ko se soittaja ei osant sitä soittaa, ni sai Jurkka lahjukset ilma tantsuu. Ko Jurkka ol saant lahjukset, sano hää: Mie luppaan täl nuorel pariskunnal maahai mantui, kottiin kontuin, kuulkaa kaik tätä. Sen jälkee hus lahjuksii jakaja kuuluval äänel: Korkia puhemies Juones Kaurane. Juones tul ottamaa lahjuksii ja ko hää ol tantsint polkapätkän, sai hää lahjusena retonise kaulvaatteen, siit hää otti taskustaase kolmerupla raha ja pan sen pöyväl olevaa seulaa, tään kertaseula pääl ol pantu valkia kaulvaate ja Antti otti raha ja pist sen kaulvaattee ala seulaa sekä julist kuuluval äänel: Korkia puhemies Juones Kaurane on lahjoitant täl nuorel pariskunnal kolme ruplaa, mikä kiitoksel mainitaa. Silviisii huuvettii kaik korkiat puhemiehet, korkiat nuuvemiehet, korkiat kaaseet ja korkiat häämiehet ottamaa lahjuksii ja panemaa kertaa. Monta potillista sa Jurkka tuuva norrii siihe pöytää ja veterkka kiers ahkerast miehest miehee. Vanhemmat miehet jo punottiit viinast ja ko kerrajuont ol loppunt, luuliit nuoremmat pääsevääse tantsimaa, mut sillo Jurka Matti viskas ruplakoliko pöyväl ja sano: Puhemiehe paksu on pällimäine. No tään ko kuul Jaakkolais Ananias, viskas hääkii ruplan pöytää ja huus: Nuuvemiehe paksu on päällimäisen. Siin paikas viskas Tepu Matti taas ruplan ja huus: Häämiehe paksu on päällimäisen. Silviisii siin hutikas olleet isäntämiehet kilpailiit, kenne housuis se nappi kest, puhemiehii, nuuvemiehii vai häämiehii. No loppuha se tääkii kina viimisellää ja soittaja läks toistalloo tantsuloi jatkamaa. Siel alko ensi morseeme tantsittamine. Täl ol esliina ies ja siin ol iso tasku. Jokahine, kuka läks morseenta tantsittammaa, varas rahan käteheese ja pist sen morseeme esliina taskuu. Täl taval sai morsee tantsiis monta ruplaa. Olha siel häis pienlääniläiskii ja hei pit maksaa kulut Suome rahal. Kertaseula ko ol luettu, ni Jurkka näk, jot ei nää häät mittää vahinkoo tuottaneetkaa, vaik hää alus nii luul. Viinaakii viel ol siin kuksinas jälel, jot oikee loiskahtel. Emänät hääräsiit sillaikaa eroputrokeitos ja ko se ol kystä, alettii kantaa taas ruokaa pöytää ja kutsuu ihmisii syömää. Päivä olkii jo kulunt iltapuolee ja vieraat alkoit kiirehtii kottii.Vanhemmat miehet ko olliit melkei kaik hantsus, ni naiset ei ois mitekää saaneet näitä pois lähtemää ja Jurkka senko kuleks ympärsee putel ja vaterkka kääjes ja tukits ottamaa ryyppylöi. Yhtäkkiää kuulu kurika iskut salvamee ja se ol merkkin, jot nyt on pelit lopus. Ko vieraat läksiit pois, ni lupasiit rotinoil rakentaa näitä rehjakaisii. -Loppu- ylös Sanasto aatella ajatella aha annahan ahtiis voi mokoma, harmi aiijaa yllää herättää aikaihmine aikuinen aitimus aidasta karkaava lehmä arentmies maanvuokraaja astuva äes astuvoija äestää ylös ehäme enhän minä eikshää eiköhän se eikshö eivätkö he elo-oma lehmäksi kasvatettava vasikka eltpäi ennen muita, etukäteen emmie en minä enne vanhaa ennen etse etkö sinä fanikka näkkileipä hakokatos puuliiteri halia viattoman näköinen haliasti vetoavasti hamprata koota varastoon hamstrata harjaukko kulkukauppias heilol heillä on herua tulla runsasmai- toisemmaksi hetas sydämellinen, avulias hippa lasten kiinniottaminen hotniekka halukas huolia tarvita huotava halpa hututtaa yllyttää hypöteekki hypöteekkiyhdistys ylös hökässä jättää ies edes iitee ilmatorjunta ilkeisiks rohkenisiko jamakka piimä jamakkapiirakka rahkapiirakka johame johan minä jokahissee jokaiseen jonata moittia jankuttamalla joshö jos he Joska Jooseppi josse jos minä jouyvahame joudanhan minä Juna Juho Juos Jooseppi juska savupelti jäkistellä laittaa vastaan jännepyssy jousipyssy jätkytellä matkia pilkaten kaarittaa valittaa kaivata kannella kakkara ohut leipä kanittaa ottaa omin luvin näpistää kannikka leivän syrjä kapia hevosen kapio karmistaijja ryhdistäytyä kavattaa vahtia kehtaa viitsiä kel kenellä kelkii kullakin kenetissä mukana kenkij lahjaksi keral mukana, mukaan keralleis mukaasi kerrääjä kerjäläinen kiho takapiru korttipelissä kilkki pirteä kirstu ruumisarkku kittilä lasten ruutun- heitto leikki kivuta kiivetä ko kun koha kunhan kohame kunhan minä kohase kunhan sinä koi kun ei koijjoo kun ei ole koitella koettaa,yrittää kolniekka veijari kome kun minä kopitsa sinkilä, määrly kopra koura korehtierata komennella kornu työpaja, jossa valmistettiin saviastioita korostaa kuorsata kortavoi poliisi korvike kahvinkorvike kose kun sinä kosla kärryjen lavetti koukutella kiukutella kousikka vesikauha kuharkka herrasväen pal- velustyttö kui tahot miten haluat kuja navetan maapohjainen varastotila kukkopäälle kukkuralleen kulakka nyrkki kullaijja laiskotella, rellestellä kulppa pieni lammikko kupastella viivytellä kutsata kyyditä kuula patruuna kuularuisku konekivääri kuurne kuuro kuurupeitto kuuru piiloleikki, kuurupiilo käitse kävitkö sinä käittäkstö kävittekö te käsmielin käsin hapuilla kökötellä viivytellä kömmöittää ajaa pois ylös laahata lahdata, teurastaa laatia puhua, selittää lahia lempeä lahianluontone hyväluontoinen lahnaläppy pieni lahna laju tuhlaavainen lanketti lomake laos lakoontunut (vilja) lasatka hevonen laskea maitoa separoida maitoa lestleipä lestijauhoista tehty leipä letku vetelä niitty leveranssi puutavaran han- kintakauppa liete vesijättömaa lihalohko lihasoppa liitta hella tai sen päällyslevy likkeel lähellä, lähelle linkata silmää iskeä silmää litenssi karamelli litkat kaupantekijäiset litviikki kuitti livohkaa pakoon lokosa rattoisa, leppoisa lopitsoija puhua turhan- päiväistä lovajaa laiskotella luukka kyntöaura, aura lähtemä hieho läksein toisen talossa asuva läsivä sairas lääppä miesten lierihattu ylös maasuitta lahjoa maatuska rahvaan nainen, ämmä mankua pyydellä, anella marhata kulkea edestakaisin marmia kävellä hitaasti meilon meillä on meinaaja tarkoittaa meinaatse aiotko sinä metka hauska, mukava metla varsiluuta miittiä miettiä mitähö mitä he mitämö mitä me mitäse mitä sinä morsee morsian morski korvasieni myötähyssy Myötäilevä periksi antava naatti loppuun väsynyt Nakai venäläinen sotilaspistooli nakoma ystävä nalillaa selvästi nähtävillä natsaiju juomaraha neliste laukaten niihämö niinhän me niinko niinkuin nirikkannaa tiheässä, vierivieressä näätse näetkö sinä ylös oisihame olisinhan minä omakätisesti luvatta oprakka tehtävä, urakka osajaatha osaavathan otsina osuus, osa ottaa sapassi lopettaa työ paistilaine hyväkäs, pahus panna potatti istuttaa perunaa parisniekka eläinten ostaja paritsoijja tehdä kauppaa parraikaa parhaillaan pasaaluista olkaa hyvä passiipa kiitos pelihee kimppuunsa pellii kimppuun pielai pulla vehnäleipä pienpaltto pikkutakki piili nuoli pikommii pikamarssia pilppu sauvapeli pirahuttaa kiehauttaa pitsikka tulitikku pitska tulitikku pojahakal pojanvintiö poltikaine nokkonen ponimaijja ymmärtää portsu annos potattipuuro perunamuusi potuska patja potuskaolet patjapussin olkitäytteet povotta riimu puistaa pyytää puittost mukamas pulkka pulla puottaa pudottaa pusapaita pusero putrikki juottovasikka pyytelijä kerjäläinen päälpäsmärin suuna päänä päätekaute tarkoituksella raatlas lämpömittari raenta lypsyämpäri ranatti kranaatti, tykinammus rateva mukava, rattoisa rehnuta kulkea vaivalloisesti reilaa kuntoon remel nahkavyö, remmi, nahkahihna repuvoijja syytellä riikine asuste rikassikka kaupan myyjä risintkat ritsat riskata kurittaa hevosta roahtia raaskia rokuton epäsiisti, likainen, ruokoton Ronstatti Kronstadt ropotti työ rotakka roisto roulinki taskuase, pistooli rummekor ruumekori rutkast runsaasti rääsiä riuhtoa räätynnää järjestyksessä ylös sainoi kahvila salkka sääli sallaattai salaa samalviisii samalla tavoin sanomalankatolppa puhelinpylväs sapassi työn lopettaminen sapilaat heinänkantoriut sapuska ruoka sarrain iso lato, lautarakenteinen lato saski tammipeli seinäkaappi puhelinkone selvä laskemaa hyvä laskija separaatti separaattori seppeleheinä lieko Sikako Chikako silta lattia sissahtaa raueta siton sitten on sittanäppi saituri sitäkse sitäkö sinä solkennaa perä perään, keskeyttämättä sontio suntio sopottaa kuiskata sornoi ropotniekka musta työmies suksennaa laahautua pitkin maata sukuna malmipata sulani eteisessä kylmä ruokakomero sunkaa ainakaan suntai sunnuntai sut sut juuri ja juuri, hädin tuskin syti sisukas sälkevä ei vielä valjastettava nuori hevonen sättäpurkki kastematopurkki taano äskettäin taarai nakoma paras ystävä taatsa kesähuvila tahallaa tarkoituksella tahojaa tahansa tahtois jälkee kuten haluat tarajaa kinata tarikka ujonräjä teiskata telmiä vallattomasti telkkiä konkata yhdellä jalalla tellätä työntää tenä vastus, sulku terestäijjä ryhdistäytyä teutua uhata, komennella tihku häkä tiijätse tiedätkö sinä timakka tiivis, kova, tiukka timitaite perin juurin timiteerata vakuuttaa toistuvasti tippa lasten kiinniottoleikki tirahtaa suuttua toeta alistua, hiljentyä toispäin toissapäivänä toistalo lähin naapuritalo tokkeet varustukset, laitteet, vehkeet tooeperrää todella, tosissaan torkkuvoijja käydä kauppaa tormaija rynnätä tormaijja rynnätä turakka tyhmä turhanpanttin tarpeettomana turpahöylä huuliharppu tuuvva tuoda tynamo polkupyörän lyhty täälön täällä on tönkkö tyly töpinä sodassa huolto töpseli sähköjohdon pistoke törähtää suutahtaa, loukkaantua ylös uhitella uhkailla uhvatta uunihanko, patahanko, pottihanko ulkohuone käymälä umpsukkulaisee kokonaan vedenpinnan alle uotella odottaa urkene riitä utala rohkea, pelkäämätön utsiska poliisin putka utsittaa komennella vahhailla valmistautua vahnustaa tarpoa lumessa vaik kuin puit vaikka millä keinoin vaik kuine puit vaikka millä keinoin ylös vaikon vaikka on vallasmanni nimismies vanar lyhty, myrskylyhty varrai varhain vasite varta vasten vaska vasikka vatakka joukko, porukka vello hoksaavainen, nokkela vesuta puhua turhanpäiväistä vesuta lämpimiksee puhua ajankuluksi vieruta jyrätä pelto vihmoa oireilla sadetta tippumalla muutama pisara viijjä viedä viistoistlinjane katossa roikkuva öljylamppu Viskarssi yheksäine aura mallia Fiskars 9 viskata vissii Kyllä kai vissiihämö kai me vissiihäse kai sinä voitinki sopimus toimittaa voita säännnölliseti määräpäivänä volna lepo vorniekka talonmies vuoteeoman vuodepotilaana vällee nopeasti, pian ehkä yheshämö yhdessähän me äkiä hyvin kuuma uuni äpärikkö odelmikko, leikkaamisen jälkeen kasvanut heinä ääkkä uloste äärest vieree laidasta laitaan ylös